JukkaKekkonen

Minne menemme? Diagnoosia Suomesta

Jotta voimme vastata kysymykseen, minne menemme tai minne olemme matkalla, meidän pitää analysoida, missä olemme nyt. Eikä sekään riitä, koska nykytila selittyy paljolti historian kautta. On siis asetettava lisäkysymys: mistä tulemme? Nykyisyyttä ei voi ymmärtää ilman historian tajua. 

Politiikan perusongelmiin Suomessa ja muuallakin on jo pitkään kuulunut päätöksenteon taustalla olevan ajallisen horisontin lyhyys.  Vaalikausi on politiikan tekemisen perusperiodi. Osuvien ratkaisujen löytäminen edellyttää kuitenkin pidempää aikaperspektiiviä analyysin pohjaksi ja halua oppia historiasta. Monet tärkeät muutostrendit kuten varallisuuserojen ja eriarvoisuuden kasvu ja keskiluokan aseman heikkeneminen tulevat näkyviin selvästi pidemmän aikavälin tarkastelussa.  

Toiselta puolen myös elintason valtava nousu ja hyvinvointivaltion rakentuminen ovat ilmiöitä, jotka asettuvat oikeaan kontekstiinsa pidemmän aikavälin tarkastelussa. Moni asia on myös paremmin kuin ennen. 

On syytä alleviivata erityisesti yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja oikeudellisten muutosten syvää kontekstuaalisuutta..  Ei ole olemassa automaattista muutosta kohti parempaa sen enempää kuin säännöllistä aaltoliikettä suuntaan tai toiseen. Kaikki on sidoksissa yhteiskunnan ja kulttuurin tilaan, johon vaikuttavat voimat ovat yhteisiä (vaikka eri painoarvolla) eri puolilla maailmaa. Globalisaatio, teknologian kehitys ja kansainvälisen poliittisen arkkitehtuurin muutokset heijastuvat yhteiskuntaan myös kansallisvaltioissa. 

Suomen historiaa ja suomalaista yhteiskuntaa on perinteisesti tarkasteltu aivan liian kansallisvaltiokeskeisesti. Kuitenkin Suomen asemaan ovat aina vahvasti vaikuttaneet myös itsenäisyyden aikana naapurivaltiot ja Euroopan ja maailmanlaajuinen kansainvälispoliittinen tilanne.                                                                                                 

                                                                                              * 

Mikä on muuttunut Suomessa 2000-luvulla ja miksi? On syytä ensin alleviivata sitä, että Suomi on 2000-luvulla edelleen demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio. Maailman ehdotonta kärkeä useimmilla mittareilla arvioituna. Hyvä niin. Mutta jotain on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Eikä muutos näytä hyvältä. Ja yhtä ongelmallista on se, että muutosten syistä on käyty hyvin niukasti keskustelua, joka kuitenkin kuuluu demokratian ytimeen. 

Aluksi o n syytä alleviivata sitä, että oikeusvaltio ja demokratia ovat liittyvät toisiinsa. Ei voi olla toista ilman toista. Lisäksi demokratian laajentaminen on hyvinvointivaltion syntymisen edellytys. Jos ja kun hahmottaa nämä yhteydet, ymmärtää samalla, että ongelmat jollain sektorilla heijastuvat muille alueille. Jos esimerkiksi demokratia kaventuu, on vaarana – historiallisen tutkimustiedon perusteella – se, että oikeusvaltion periaatteet joutuvat vaakalaudalle.  

Ongelmat perusoikeuksien toteuttamisessa ja eri väestöryhmien erilainen kohtelu (joka loukkaa yhdenvertaisuuden periaatetta) ovat vakavia hälytysmerkkejä demokratian ongelmista. Tuskin kukaan voi kiistää, etteikö tällaisia olisi juuri nyt ja viime vuosina ollut nähtävillä.  

Vaikeampaa on sen sijaan pohtia ongelmien taustasyitä. Kuitenkaan ilman taustasyiden tuntemusta emme pysty rationaaliseen lainvalmisteluun, josta taas kärsii demokraattinen poliittinen järjestelmä. 

Selvimpiä muutoksia 2000-luvun politiikassa on ollut hallitusohjelmien sitovuuden vahvistuminen. Varsinkin hallituksen ns. kärkihankkeita on ajettu jääräpäisesti kritiikistä ja olosuhteiden muutoksista riippumatta. Kun samalla valtionhallinnon henkilöstön määrää on supistettu, on virkakunnan työmäärä kasvanut kohtuuttomasti samalla, kun yksiviivainen ideologinen ohjaus on vahvistunut. 

Tuloksena on laajalla rintamalla laadutonta lainvalmistelua. Sama heikentyminen on leimannut myös monia palveluja. Ongelmia on ollut sekä julkisen että yksityisen sektorin palvelujen tuotannossa. 

Kaikkeen edellä sanottuun liittyy suoranaisena megatrendinä julkisen ja yksityisen uudenlainen painottaminen. Julkinen sektori on joutunut toistuvasti leikkausten kohteeksi ja valtion ja kuntien toimintoja eri tavoin ulkoistettu ja yksityistetty. Uusliberalistinen talouspolitiikka liitännäisine oppeineen (esimerkiksi New Public Management) on edennyt vahvasti niin maailmalla kuin meilläkin.  

Opit ovat oppeja, joilla politiikkaa legitimoidaan ja valtarakenteiden muutoksia perusteellaan. Yhteiskuntapolitiikan retoriikka on muuttunut olennaisesti. Vaikka ideologia on vahvistunut, ideologinen puhe on heikentynyt. Päinvastoin uudistuksia perusteellaan ”yleisellä” tai ”koko kansan” edulla, korostetaan kaikkien yksilöiden yhtäläistä vastuuta talousongelmista ja vyörytetään de facto vastuuta sinne, missä on heikoimmat mahdollisuudet puolustautua.  

Näin yhden totuuden poliittisesta ideologiasta on tullut ainoa ja oikea politiikan ohjenuora, joka perustuu tietoon asiantuntemukseen. Samalla vaihtoehtojen esittämisestä on tehty politiikkaa, joka on ”epärealistista” ja mahdotonta toteuttaa. 

Tämä retorinen muutos ansaitsisi lisää tutkimusta myös Suomessa. 

Viime kädessä kysymys on demokratiasta. Näen merkkejä demokratian heikkenemisestä Suomessa ja vielä enemmän muualla Euroopassa. Hyvinvointivaltion purkaminen ja oikeistopopulistien kritiikki demokraattisia instituutioita kohtaan on voimistunut. 

Vastakkainasetteluja ja helppoja selityksiä korostavan populismin nousu muodostaa suuren vaaran Euroopalle lähitulevaisuudessa. Analogiat maailmansotien välisen ajan Eurooppaan ovat pelottavan ajankohtaisia. Kun sanat kovenevat, ovat teot myös yhä lähempänä. 

Lähitulevaisuudessa joudumme yhä vakavammin pohtimaan keinoja, joilla demokratiat voivat puolustautua. Toivon, että Suomi on tämän taistelun eturintamassa. Suomen historia osoittaa, että oikeusvaltio, demokratia ja hyvinvointivaltio eivät ole syntyneet ilmaiseksi ja automaattisesti, vaan kovan ja pitkäjänteisen työn tuloksena.  

Suuret suomalaisten elämää parantaneet muutokset on tehty laajalla rintamalla kompromisseina ja jopa omista eduista tinkien. Näin on pakko toimia myös tulevaisuudessa, olipa kysymys perusoikeuksien toteuttamisesta tai ilmastonmuutoksen torjumisesta.   

 

Jukka Kekkonen 

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori, Helsingin yliopisto 

Kirjoitus on lyhennetty versio 2.4.2019 ilmestyneestä kirjassani Kekkosen kynästä – diagnoosi Suomesta (Edita 2019, 333s) johdantoartikkelista 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Mistä tulemme, missä olemme, minne olemme matkalla-tai haluaisimme olla...?
- Sitä eivät mm. hetkessä pystyyn kyhätyt mikropuolueet-ja liikkeet ja muut pikavoittoja yrtittävät, lyhytjännitteiset kvartaalipyrkyrit-ja poliitikot ehdi, eivätkä jaksa ryhtyä pohtimaan.
- Jopa perinteisen, maalaisliitto-keskustan puheenjohtaja, miljonääri-yrittäjä-pääministeri erehtyi uskomaan ja luulemaan että olemme kaikki Oy Suomi Ab:n veneessä-ja johdettavissa, mutta kansalaisten ja äänestäjien vaalikäsi on kärttyisä ja "kiittämätön...?"

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Seppo Pajuselle huomioksi elikä jos Juha Sipilä ei olisi miljonääri yrittäjä vaan normi polittinen proileri kaikki olisi ok eikä hän olisi joutunut demonisoinnin ja maalituksen kohteeksi.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Sipilä "vihasi" myös prof.Kekkosen kaltaisia, "sote-prosessia" hidastavia perustuslakiasiantuntijoita ja jotkut hallituksesta tais nimitellä jopa "perustuslakitalebaneiksi."

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Toimiva demokratia tarvitsee vahvan ja hyvinvoivan keskiluokan. Länsimaissa sekä köyhien että miljonäärien määrä on kasvanut, mutta keskiluokka kutistunut. Köyhät eivät maksa veroja. Miljonääritkin pyrkivät minmoimaan verojaan viemällä pääomia ulos maasta.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Ainakin työttömien kohtelu palkattomina työntekijöinä työttömyysturvan menetyksen uhalla pakotettuina työhön tulisi lopettaa ja maksaa työttömillekin työstä palkkaa mikä kerryttää eläkettä ja kesälomaa.

Käyttäjän AnttiOllikainen11 kuva
Antti Ollikainen

KOKOOMUS ON PERSELLÄÄN HALLA-AHON EDESSÄ EIKÄ ANNA EDES UUSISUOMI.FI SIVULLA KOMMENTOIDA ASIAA.

Käyttäjän AnttiOllikainen11 kuva
Antti Ollikainen

KOKOOMUS ON PERSELLÄÄN HALLA-AHON EDESSÄ EIKÄ ANNA EDES UUSISUOMI.FI SIVULLA KOMMENTOIDA ASIAA.

Käyttäjän AnttiOllikainen11 kuva
Antti Ollikainen

KOKOOMUS ON PERSELLÄÄN HALLA-AHON EDESSÄ EIKÄ ANNA EDES UUSISUOMI.FI SIVULLA KOMMENTOIDA ASIAA.

Käyttäjän AnttiOllikainen11 kuva
Antti Ollikainen

KOKOOMUS ON PERSELLÄÄN HALLA-AHON EDESSÄ EIKÄ ANNA EDES UUSISUOMI.FI SIVULLA KOMMENTOIDA ASIAA.

Käyttäjän mhatakka kuva
Markku Hatakka

”Hyvinvointivaltion purkaminen ja oikeistopopulistien kritiikki demokraattisia instituutioita kohtaan on voimistunut. ”

Ensimmäiseen kohtaan voisi vastaväitteenä esittää voiko Suomi toimia ’koko maailma hyvinvointivaltiona’ (populistinen heitto). Onko meillä assettejs riittävästi (rahaa ja resursseja eli henkilöstöä ja laitteita/toimitiloja).
Pelkällä ’oikeusvaltio’ periaatteella ihmiset eivät elä ja voi hyvin.

Toiseen kohtaan (poislukien kriitikki oikeuslaitosta ja sen tuomioita kohtaan) voisi tuoda kritiikin, varsinkin perussuomalaisten, demokraattista Yleisradiota kohtaan, jonka rahoitukseen jokainen veronmaksaja osallistuu ’Yleisradio verolla’. Onko uutisointi todella tasapuolista, demokraattista, ilman puoluepolitisointia? Jos huomattava osa veronmaksajista kokee että hänen verorahojaan ei käytetä tavalla johon hän ei ole tyytyväinen, niin onko tällainen kritiikki kiellettävä demokraattisessa maassa?

Toiseen kohtaan liittyy myös kysymys oikeusvaltion sananvapaudesta, jota nyt oikeuslaitos, jopa EU alueella, on aikeissa rajoittaa.Tällaiset suunnitelmat sananvapauden rajoittamiseksi kuuluvat totalitaarisi ja diktatuuri valtioiden keinoihin estää kansalaisten palaute asioista joihin he eivät ole tyytyväisiä.

”Vastakkainasettelu ja helppojen .,,”
Demokratiassa ei saa estää ilmaisemasta asioiden vastakkainasettamisen mahdollisuudesta. Vain täten kansalaiset voivat miettiä ja punnita mitkä arvot sopivat nykyiseen Suomeen, ja ilmaista vaaleissa mitä arvoja he kannattvat. Suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan maalaisjärjellä varustettuja, joten he osaavat arvioida mikä arvo toimii heidän arjessaan Suomessa kaikkia kansalaisia hyödyttäen. Helppoheikit pärjäävät vain toreilla ...

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

hieno kirjoitus.

"Samalla vaihtoehtojen esittämisestä on tehty politiikkaa, joka on ”epärealistista” ja mahdotonta toteuttaa."

mm siten että hallinto kykenee täysin sanelemaan mitä tutkitaan ja mitä otetaan tutkimuksin mukaan. Ja näillä puutteellisilla tutkimuksilla täytetään niin media kuin kansanedustajat jo siinä vaiheessa kun kansanedustajia valitaan.

tuorein esimerkki eilinen ilmasto-vaali keskustelu Yle 1

http://bionavigaattori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27...

Airi Pulkkinen

"Suomen historia osoittaa, että oikeusvaltio, demokratia ja hyvinvointivaltio eivät ole syntyneet ilmaiseksi ja automaattisesti, vaan kovan ja pitkäjänteisen työn tuloksena."

Kyllä nimenomaan näin. Nyt noita kaikkia arvoja koetellaan. Suomi on kristitty maa. Pienen kansan voima on sen yhtenäisyydessä ja keskinäisessä luottamuksessa. Repivän sodan jälkeen köyhä Suomen kansa nousi ahkeruudella, rehellisyydellä ja yhteistuumin kaikilla mittareilla hyvinvointiyhteiskunnan mallimaaksi. Ilmaisia lounaita ei ollut. Valmiiseen pöytään tulijoita nyt riittää. Erinomaista asiatietoa esim. somalialaistaustaisen ihmisoikeusaktivistin kirjat Ayaan Hirsi Ali, Neitsythäkki (2005), uusin HARHAOPPINEN (2017), Martti Ahvenainen, islam Raamatun valossa, Tania Kambouri, Naispoliisin rankka arki monikulttuurisessa Saksassa (2018).

Toimituksen poiminnat