Tuomioistuimet eivät saa olla poliitikkojen talutusnuorassa
Tuomioistuimet eivät saa olla politiikkojen talutusnuorassa. Eivät ainakaan demokraattisessa oikeusvaltiossa. Eikä tuomioistuinta voi leimata kelvottomiksi silloin, kun ne tekevät jollekin osapuolelle epämieluisan päätöksen. Varsinkin korkeassa asemassa olevat poliitikot leimaavat kuitenkin helposti itselleen negatiiviset päätöksen poliittisisiksi. Yhtä epärehellistä on ylistää tuomioistuimen ratkaisua, jos se sattuu olemaan omien toiveiden ja etujen mukainen.
Katalonian separatistit ja heidän tukijansa ovat riemuinneet äskettäisestä Schleswig-Holsteinin alueoikeuden päätöksestä, jonka perusteella Carles Puigdemont päästettiin takuita vastaa vapauteen ja luovutuspyyntö Espanjaan kapinasyytteen perusteella hylättiin. Vain muutamaa viikko aikaisemmin samat tahot pitivät prosessia poliittisena ja eräät jopa vertasivat Saksan oikeuslaitosta Hitlerin aikaiseen järjestelmään.
Puigdemontin tapauksessa kyse oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisesta. Prosessin pitäisi olla EU:n demokraattisten jäsenvaltioiden kesken lähes automaattinen, eikä yleensä asiaa tutkita sisällöllisesti. Näin siksi, että yhteiset säännökset on tehty samat arvot jakavien valtioiden kesken. Jos kuitenkin kansallinen lainsäädäntö on selvästi EU:n yhteisiä normeja tiukempi, sanotusta voidaan poiketa. Ja tietysti EU:n sisällä on Itä-Euroopassa valtioita, jotka ovat pahasti etääntyneet oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisesta. Mutta niistä ei tässä ole puhe.
Saksalaisen tuomioistuimen päätös perustui näkemykseen, jonka mukaan Espanjan rikoslain kapinasäännöksen edellyttämä väkivalta tai sen uhka ei tullut riittävän selkeästi esille. Saksan maanpetosta koskeva säännös – vaikka se on sisällöltään hyvin samanlainen kuin Espanjan lain kapinasäännös – ei riittänyt luovutukseen tällä perusteella. Lisäksi tuomioistuin vertasi oudolla tavalla separatistien toimintaa lentokentän laajentamista vastustaneiden luonnonsuojelijoiden toimintaan. Viimeksi mainittujen tavoitteisiin ei sentään kuulunut Saksan osavaltion irrottaminen valtiosta.
Päätöstä on kuitenkin syytä kunnioittaa: riippumattoman oikeuslaitoksen yksi ratas on sanansa sanonut, vaikkakin tässä tapauksessa vain muutaman päivän kestäneen harkinnan perusteella. Mutta on hyvä tietää, mitä muuta päätöksestä voidaan lukea. Itse asiassa tuomioistuin lausui samalla paljon muutakin, joka kuuluu sisällölliseen harkintaan.
Luovuttaminen Espanjaan on edelleen mahdollista vakavan julkisten varojen väärinkäytösepäilyn vuoksi. Oikeus myös katsoi, että itsenäisyysliike oli kiistattomasti syyllistynyt laittomuuksiin ja myös väkivaltaisiin toimintamalleihin syksyllä 2017, vaikka tällaisia tekoja ei voitu suoraan nimetä Puigdemontin käskyjen seurauksiksi.
Erityisesti on syytä alleviivata oikeuden näkemystä siitä, että Puigdemont ei ole poliittinen vanki, vaan poliittinen vallankäyttäjä,jota epäillään tekojensa perusteella. Itsenäisyyttä voi ajaa myös laillisin keinoin, kuten syksyyn 2017 saakka tapahtuikin.
On syvästi paradoksaalista, että separatistit hyväksyvät demokraattisen oikeusvaltion tuottamista ratkaisuista vain ne, joiden he katsovat tukevan asiaansa. Jos oikeusvaltion instituutioiden tekemät ratkaisut eivät heitä miellytä, ne leimataan poliittisiksi tai muuten kelvottomiksi.
Katalonian tilanne on viime kuukausina vahvasti oikeudellistunut. Separatistien taktiikkana onkin nyt siirtää konflikti myös eurooppalaisille areenoille. Taktiikka toimii sikäli, että kaikista Euroopan maista löytyy oikeistopopulisteja ja vasemmistolaisia vallankumousromantikkoja, jotka voivat ideologisistä syistä tai tietämättömyyttään asettua tukemaan separatisteja. Sama kritiikki osuus myös suomalaisen median valtavirtaa, joka toistaa hämmästyttävän kritiikittömästi separatistien näkemyksiä.
Tässä kohden on hyvä kerrata se perusasia, että separatistit eivät edusta väestön enemmistöä edes Kataloniassa. Separatistien ääni ei siten ole katalaanien ääni. Itsenäisyysmielisten asia on heikoilla jo tämän tosiasian perusteella, jos sitä arvioidaan demokratian näkökulmasta.
Katalonian asukkaat eivät myöskään elä sorron alla. Kaikki rinnastukset Francon diktatuurin aikaan ontuvat pahasti. Katalonian autonominen alue on ollut Espanjan vaurain. Tämä tosiasia on hyvä muistaa, vaikka ei haluaisikaan puhua hyväosaisten kapinasta.
Katalonian ongelmia ei tietenkään ratkaista lopullisesti tuomioistuimissa, mutta niiden toimintaa ei myöskään voi sivuuttaa demokraattisessa oikeusvaltiossa poliittisella asioihin puuttumisella.
Tärkein edellytys poliittiselle ratkaisulle olisi se, että kaikki osapuolet kunnioittaisivat lakia. Nyt laki on ollut separatisteille vain väline ja este heidän tavoitteidensa toteuttamisella. Tämä ajattelukanta on syvästi antidemokraattinen. Ja se on täysin erilainen kuin esimerkiksi Skotlannin tai Quebecin itsenäisyyden kannattajilla.
Separatistit ovat myös luoneet oman kuplansa, eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, jossa käsitteitä käytetään virheellisesti, historiaa vääristellään ja jossa tosiasiat muuttuvat valheiksi ja valheet tosiasioiksi. Tätä kuvaa he levittävät erityisesti sosiaalisen median kautta.
Syntynyt kriisi ei ratkea millään taikatempulla. Ratkaisu on Espanjan sisäinen asia, joka on ratkaistava Espanjan perustuslakia ja Katalonian autonomiaa kunnioittaen. Voi olla, että nykyisen oikeistohallituksen kyvyttömyyden ja passiivisuuden vuoksi uudistusten pohdinta lykkääntyy vaalien jälkeiseen aikaan.
On ensi arvoisen tärkeää nähdä, että syntyneen kriisin ratkaisemisella on myös yleisempiä ulottuvuuksia Euroopassa. Se on nähtävä osana separatistien edustaman ahtaan, poissulkevan nationalismin ja oikeistopopulismin nousun torjumista.
Jukka Kekkonen
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori
Helsingin yliopisto
On kysyttävä, mikä saa professorin ryhtymään syyttäjäksi julkisuudessa asiassa, joka ei voi millään tavalla liittyä professorin – vanhan opettajani – virkatehtäviin. Pelkkä kiinnostus asiaan?
Ilmoita asiaton viesti
Hyväksyykö professori ne järjettömät tuomiovaatimukset mitä Espanja vaatii (useiden kymmenien vuosien tuomioita)ja jotka eivät millään muotoa vastaa esimerkiksi meidän suomalaisten oikeus-ja suhteellisuudentajua? Suomessa ei pahin murhamieskään saa sellaista tuomiota kuin Puidgemontille on vaadittu vai pidättekö Puidgemontia niin suurena konnana, että joutaa useiksi kymmeniksi vuosiksi vankilaan?
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on eurooppalaisen yksityishenkilön ja valtion välisen oikeusriidan ratkaisija, mikäli eurooppalainen valtio menisi kohtuuttomuuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa ehkä lukea proffan teksti uudestaan… tällä kertaa ihan ajatuksen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Maanpetos on aina raskas rikos.
Ilmoita asiaton viesti
En ole juristi, mutta oletan, että meidän pitää hyväksyä eri maiden lainsäädännössä säädetyt tuomiot.
Meillä on mielestäni liian liberaali tuomitsemoinen käytössä. Eletään asteikon alapään tuomiolla. Se pahin murhamies ja uusija pääsee liian pienellä tuomiolla Suomessa. Hovioikeus ei edes kuuntele vakavia varotuksia, kun päättää päästää murhamiehiä vapauteen.
Ilmoita asiaton viesti
Francon diktatuurin haamu elää vahvana Espanjassa, laulamisesta ja viheltämisestä voi joutua linnaan kuten tietenkin myös väärien mielipiteiden esittämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
”On syvästi paradoksaalista, että separatistit hyväksyvät demokraattisen oikeusvaltion tuottamista ratkaisuista vain ne, joiden he katsovat tukevan asiaansa. Jos oikeusvaltion instituutioiden tekemät ratkaisut eivät heitä miellytä, ne leimataan poliittisiksi tai muuten kelvottomiksi.”
Näinhän on aina ja kaikkialla. Vankilat ovat täynnä ”syyttömiä”.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kukaan on seurannut, niin Kärnän aie estää Väyrysen paluu törmää perustuslakiin. Nyt kumminkin hallituspuolueet ovat ilmoittaneet ettei asiaa punnita tuomiosituimessa vaan se on eduskunnan sisinen asia.
Mistä lähtien perustuslakitulkinta on ollut eduskunnan sisäinen asia, varsinkin kun se koskee eduskuntaa ja edustajia itseään?
Tässä aletaan ylittämään se emokratia ja diktatuurin erottava raja. Kuten nykyyisissä ’kiireellisissä’ perustuslakimuutoksissa muutenkin. Turkkikin meni hetkessä täydeksi diktatuuriksi. Muutama perustuslain muutos vain. Suomessa muutokset seuraavat nimenomaan diktatuureja.
Ilmoita asiaton viesti
”Katalonian asukkaat eivät myöskään elä sorron alla. Kaikki rinnastukset Francon diktatuurin aikaan ontuvat pahasti. Katalonian autonominen alue on ollut Espanjan vaurain. Tämä tosiasia on hyvä muistaa, vaikka ei haluaisikaan puhua hyväosaisten kapinasta.”
Teoriassa ehkä näin, mutta käytännössä lienee selvää, että Francon diktatuurin muisto on vahvasti läsnä Espanjan – ja varsinkin Katalonian kaltaisen tuolloin sorretun alueen – tietoisuudessa nykypäivänäkin. Francon diktatuurin aika Espanjassa kesti vuodet 1939-1975, ja vielä esimerkiksi suomalaisia ns. suuria ikäluokkia iältään vastaavat espanjalaiset ikäluokat ovat eläneet nuoruutensa Francon aikakaudella. Diktatuuria oli vielä edeltänyt kolmevuotinen, erittäin verinen sisällissota. Se, että Suomen sata vuotta sitten käydyn, neljä kuukautta kestäneen sisällissodan voidaan nähdä vaikuttavan vielä nykyäänkin, antaa aiheen olettaa että Espanjassa vastaavat asiat ovat vielä enemmän pinnassa.
”Hyväosaisten kapina” on tässä omituinen ajatus, Francon aikana sorrettu, taloudellisesti hyvin menestyvä alue ei vain halua rahoittaa muun Espanjan härkätaistelu-, flamenco- ja siestaperinnetoimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeusoppineiden sanomisista paistaa aina läpi jonkinlainen usko ylimaallisiin, objektiivisiin lakeihin ja ”riippumattomaan” oikeuslaitokseen. Tosiasiassahan lait ovat vain demokraattisesti usein varsin pienellä ääntenenemmistöllä, kulloisessakin maailmantilanteessa päätettyjä ja monitulkintaisia lauselmia. Oikeuslaitos taas koostuu kyvyiltään varsin keskinkertaisista ihmisistä, jotka tulkitsevat lakia oman ajatusmaailmansa, kokemustensa ja aikaisempien tulkintojen varassa. Monet tuomiot osoittavatkin vain loogisen ajattelun korvaamista sanamuotoihin liittyvällä saivartelulla.
Puheet riippumattomasta oikeuslaitoksesta ovatkin tarkoitettuja vain nostamaan oikeuslaitoksen omanarvontunnetta!
Ilmoita asiaton viesti
”Tuomioistuimet eivät saa olla politiikkojen talutusnuorassa.”
Eikä yksittäiset tuomarit. Mutta ei pidä olla myöskään sidoksissa tiettyihin ideologioihin. Minusta tuntuu, että oikeuslaitoksen sisällä on erilaisia kuppikuntia. Yksi on mielestäni Demla.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, ja juuri tuolla mainitsemallasi nimenomaisella klikillä lienee sormensa vahvasti pelissä Suomen oikeuslaitoksen viimeaikaisissa kompuroinneissa, viimeisimpänä skandaalina laintulkinta, joka kieltää vankilaviranomaisia luovuttamasta poliisille tietoja radikalisoituneista vangeista oma-aloitteisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeusoppineilla on kummallinen käsitys, jonka mukaan lakien noudattaminen on poikkeuksetta ylin ohje kansalaisten käytökselle ja teoille riippumatta siitä mitä nuo lait ovat.
Ajattelu on sadomasokistinen ja antaa ymmärtää, että epäoikeudenmukaisenkin lain noudattaminen on kaiken elämämme a ja o. Ajatukseen liittyy se, että on myös kestettävä epäoikeudenmukaisuus riippumatta siitä kuinka kauan lain korjaaminen kestää tai ollaanko lakia edes oikomassa tai tulkintaa muuttamassa.
Tietenkään näin ei voi edes olla. Elämämme on ajallisesti hyvin rajallinen todellisuus, jossa yritämme pärjätä ja selvitä. Ei ole mitään syytä kestää mitä tahansa vääryyksiä vain sen takia, että joku on joskus tehnyt kelvottoman lain tai sitä tulkitaan kelvottomasti.
Merkittävä osa yhteiskuntien kehityksestä on toteutunut kansalaistottelemattomuuden kautta. Tämä tarkoittaa kapinointia valtajärjestelmiä ja niiden lakeja vastaan. Joskus lakeja on muutettu vastustuksen paineen alla ja joskus lakien yli on kävelty hyvien vaihtoehtojen puuttuessa ja ajan loppuessa. Lainsäädäntö ja sen sokea noudattaminen ei ole ainut tapa toimia oikein ja tuottaa oikeutta.
Nyt joku lainoppinut ja lakiuskova kysyy aina heti, että mitä siitä seuraa, jollei lakeja aina kunnioiteta.
Tähän on hyvin helppo vastata. Siitä seuraa milloin mitäkin kuten on seurannut lakien noudattamisestakin.
Historiaan katsoessamme lakien rikkominen on ollut tarpeen monet kerrat. Se on ollut suorastaan välttämätöntä mm siksi, että lainsäädäntöä on käytetty ja edelleen käytetään ihmisten ja kansanryhmien painostukseen, vaientamiseen ja sortoon. Lainsäädäntö voi olla ihmisten turvaaja, mutta myös ahdistaja.
Mitä tulee Katalonian itsenäistymispyrkimyksiin ja sen oikeutukseen niin ei tähän löydä oikeaa vastausta lainsäädännöstä koskaan. Kyse on poliittisesta asiasta, johon saa joukon eri näkemyksiä. Yksi näistä on juristien näkemys, eikä sen painoarvo ole ainakaan suurempi kuin katalaanien oma näkemys.
En ryhdy ratkomaan Katalonian kysymystä sen enempää. Se ei minulle kuulu. En ole asianosainen. Muistutan kuitenkin suomalaisia omasta kapinastamme. Olimme osa Venäjää ja halusimme Venäjän heikolla hetkellä jättää silloisen isänmaamme eli Venäjän. Olimmeko me myös maanpettureita aikeinemme? Mielestäni selkeästi olimme.
Pidän kuitenkin itsenäistymistämme oikeana tekona täysin riippumatta siitä miten tuon venäläiset juristit olisivat tulkinneet lakeineen.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Kekkonen käyttää huojuvaa aasinsiltaa päästäkseen taas kirjottamaan yhdestä lempiaiheestaan. Samat Espanja-Katalonia -tarinat on jo luettu useaan kertaan eri otsikoiden alla. Ja aina haisee Neuvostoliitolle.
Omituista sen sijaan on, että Kekkosen mielestä tuomioistuinten päätökset olisivat tai niiden tulisi olla kaiken kritiikin ulkopuolella. Täysin kestämätön väite eikä myöskään poliitikoilta voida viedä tätä perustuslain mukaista oikeutta arvosteluun.
Demlan jäljiltä (jonka johtaviin voimiin Kekkonen kuuluu) oma tuomioistuinlaitoksemmekin on tilassa, että sitä on syytäkin arvostella. Näin on ikävä kyllä myös oikeustieteellisen yliopistokoulutuksen, jossa umpivasemmistolainen Kekkonen on vaikuttanut jo aivan liian kauan.
Ilmoita asiaton viesti