Suomenkin mediassa väärää tietoa Katalonian tilanteesta

Espanjan kriisi on ajautunut pisteeseen, jossa peruskysymys on, millä keinoilla demokraattinen oikeusvaltio voi puolustautua laittomia menettelytapoja toistuvasti käyttäneen autonomisen alueen vähemmistöä edustavien poliittisten puolueiden (Katalonian Separatistit) toimia vastaan.

Suomen media, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan on täynnä vääriä tietoja ja tulkintoja tilanteesta, mutta myös ideologista syistä nousevia kannanottoja, jotka ovat huolestuttavia demokraattisen oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta.

Samoin virheelliset vertailut ovat häkellyttävän yleisiä. Espanjan tilannetta ei voi verrata historian tai nykyajan diktatuureihin. Usein esitetty rinnastus Suomeen 1917 ontuu pahasti: Suomi syntyi Venäjän tsaarin vallan kukistettua ja bolsevikkien päästyä valtaan. Itsenäisyysajatuksen kannatus oli laajaa. Itsenäisyysjulistus merkitsi siteiden katkaisemisesta yksinvaltaiselle järjestelmään.

Espanjaa voitaisiin verrata sen sijaan esimerkiksi Kanada (Quebec), Englanti (Skotlanti), Belgia(Flanderi) tai Italia (Pohjoisen liitto) tai potentiaalisesti myös muihin demokraattisiin valtioihin.

Kataloniassa ei todellakaan ole kysymys ole sorretun kielellisen vähemmistön taistelusta repressiivistä hallitusta vastaan. Kysymys ei ole myöskään alueen enemmistön kannattamasta projektista.

Konfliktia ja sen taistoja voidaan ja pitää eritellä pidemmän tai lyhyemmän aikajänteellä kautta.

Analyysi jää täysin vajaaksi, jos se lähtee 1.10.2017 tapahtumista. Tuolloin oli Kataloniassa merkittävä polittinen mielenilmaus, mutta se ei ollut laillinen kansanäänestys. Äänestystä koskeva lakiesitys vietiin lainvastaisesti läpi 6-7.9. 2017 Katalonian alueparlamentissa. Opposition ei sallittu osallistua keskusteluun siitä, eikä laki hyväksytty 2/3:n enemmistöllä, kuten olisi pitänyt tapahtua. Itse äänestyspäivän tapahtumat olivat surullinen luku sinänsä myös Espanjan hallituksen poliisivoimien käyttämän väkivallan vuoksi.

Vielä pahempiin virhearvioinnin syyllistytään, jos – kuten itsenäisyysmielisten johtajat ovat toistuvasti tehneet – väitetään nyky-Espanjan jatkavan diktaattori Francisco Francon linjalla. Tällaiset väitteet ovat suorastaan loukkaavia  Francon aikaisen sorron uhreja kohtaan.

Historian vääryydet eivät voi oikeuttaa laittomuuksia nykyajassa. Vääryyksiin vedoten Baskimaan terroristitkin (ETA) perustelivat väkivallan jatkamista vuoden 1978 jälkeisessä demokraattisessa Espanjassa. Onneksi demokratia osoitti voimansa: Baskimaa sai laajan autonomian ja terrorismi loppui. Protestit terrorismia vastaan keräsivät miljoonia marssijoita eri puolilla Espanjaa.

Katalonian itsenäisyyttä on aluehallinnon avokätisesti rahoittamana ajettu vuosikausia. Tämä on näkynyt kouluopetuksesta eri järjestöjen taloudelliseen tukeen – alueen mediasta puhumattakaa.

Silti Katalonian väestön enemmistö vastustaa edelleen itsenäisyyttä. Laaja itsehallinto ja muut demokraattisen perustuslain tuomat oikeudet ovat luoneet edellytykset harmoniselle taloudelliselle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Autonomian lisääminen demokraattisessa prosessissa on edelleen mahdollista.

Nyt tilanne on kuitenkin ajautunut pahasti törmäyskurssille. Ulospääsy siitä ei ole helppoa. Vaalit Kataloniassa on vain yksi keino. Esillä ollut Espanjan perustuslain tarkistaminen automiakysymysten osalta voisi olla hyvä keino. Voi tosin olla, että tämän prosessiin liikkeelle lähtö edellyttää vaaleja.

Sitä ennen joudutaan ratkaisemaan vaikeita oikeudellisia kysymyksiä. Espanjan tuomioistuimet joutuvat ratkaisemaan, miten reagoidaan viranomaisten toimiin, joissa on kysymys yrityksestä irrottaa autonominen alue laittomasti (joka on kiistatonta) Espanjasta. Se, kuinka valtiopetosta (kapinaa), virkavallan väärinkäyttöä ynnä muita pykäliä tulkitaan, tulee olemaan merkittävää tulevaisuuden kannalta.

On aiheellista kuitenkin alleviivata sitä, että oikeusvaltiossa tuomioistuimelta ovat riippumattomia hallituksesta ja tuomitsevat lakien mukaan. Tuomioista voi myös valittaa. Ketään ei tuomita vankilaan mielipiteiden vuoksi. Jos tuomitaan, niin valitustie on käytössä. Näin ollen mahdollisesti vankilaan tuomittavat eivät ole poliittisia vankeja.

Elämme uudessa, hyvin epävarmassa tilanteessa, jossa demokraattinen eurooppalainen oikeusvaltio joutuu puolustamaan perusarvojaan: laillisuutta, tasa-arvoa ja kansalaisten oikeuksia myös retoriikan tasolla vääristeltyä ja poliittisesti tarkoitushakuisia historiantulkintoja ja virheellisiä tietoja vastaan.

Jukka Kekkonen

JukkaKekkonen

Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kirjoittaja on oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa.
Profiilikuva © Soppakanuuna(Wikimedia)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu